Piinaava päivä tänään. Huomenna alkavat työt. Tässä sitä on mietitty huomista moneen kertaan.

Joka vuosi sama tunne loman jälkeen, aivan kuin menisi uuteen työpaikkaan.

Paras kai mennä nukkumaan, ettei ajattelisi liikaa huomista. Huomisen jälkeen kaikki on toivottavasti taas sitä samaa vanhaa rutiinia.

Kesäkin tuli taas takaisin, joten siinä mielessä on kiva päättää loma aurinkoisiin päiviin.

Se edellisessä kirjoituksessa (huoh,onko aikaa kulunut siitäkin jo niin kauan) mainitsemani vanha tuttavuus täytti tasavuosia, ehkä hiukan harmitti, kun se muistui mieleen vasta muutama päivä sen jälkeen kun oli nähty.

Olisin niin mielelläni halunnut onnitella häntä merkkipäivänä heinäkuussa,mutta en löytänyt mistään numeroa. Olisi ollut kiva lähettää tervehdys jonnekin missä sitten reissasikin Italiassa kai. Ei olla vieläkään törmätty uudestaan.

Onhan minulla omakin mies. mutta saahan sitä ajatukset harhailla joskus muissakin miehissä, kun ne pysyy vaan ajatuksissa hiljaa omassa päässä.

Omaa miestä en ole muutamaan päivään nähnyt työnsä takia, ja ikävä on alkanut vaivaamaan. Tänään hän soitti, ja voi itkut että tuli vielä ikävämpi häntä. Huomenna nähdään, ja lupasin antaa kunnon hieronnat sängyssä, siis selkähieronnat, no voihan se käsi livetä alemmaskin tietysti, who knows? Toivottavasti jaksan pysyä hereillä. 

Ilmeisesti terveellistä olla muutama päivä erossa rakkaimmastaan, eikä olla koko ajan kuin paita ja pers....