Katsos vaan, vanhat kirjoituksenikin tulleet takaisin jostain bittiavaruudesta.

Mikähän vuosi se oli kun sähköpylväät oli täynnä lappuja joissa luki Se löytyi.

Liittyiköhän sanat johonkin Jeesukseen, kun ei vaan muista. Sen kyllä muistan,asiasta toiseen,

kun verenmaku suussa hiihdettiin kilpaa koulussa ja ei meillä mitään suksivoiteita ollut. Nappasin vaan takin taskuun kotoa lähtiessä kynttilänpätkän ja sitä hipastiin äkkiä suksen pohjaan ennen kilpaan lähtöä. Ja toinen palkinto tuli ainakin kerran.

Helena Takaloa ja Hilkka Riihivuorta ihailtiin ja oltiin niin hilkkaa tai helenaa kun omaa kotipihaa ympäri hiihdettiin. Ei siinä venakoilla ollut mitään sanomista, ne jätettiin taakse. Nyt on kyllä venakoiden nimet unohtuneet.

Tai mitä olivat nimeltään ne neuvostoliittolaiset luistelun paritanssijat jotka loppunäytöksessä aina esittivät Ka-lin-ka-ka-lin-ka-ka-lin-gammaijaa tai jotain sinne päin. Silloin 1970-luvulla.