Näin tuossa lauantaina ensirakkauteni. Nelisen vuotta kesti meidän loimuava rakkaus.

Vaikka erosta on jo noin 24 v. joku siitä ihmisestä jäi sydämeen. On ja pysyy. Löysi toisen naisen, eli mun rakkaus ei ikinä kuollut vaikka itsekin jo löysin uuden. Yritin vihata siinä heti eron jälkeen, mutta kun se pahin viha hiipui, tuli se rakkaus takaisin.

Ei tämä ainoa tapaaminen eron jälkeen ole ollut. Jokainen näkeminen yhtä lämmin, jotenkin minusta tuntuu siltä että molemmille jäi jotain erikoista sisuksiin. Jos olisin halunnut, oltais menty uudestaan yhteen, mutta olin jo varattu. Tosi vaikeahaan se oli päättää mitä haluan. Ehkä sitten toisessa elämässä kokeillaan uudestaan. Nyt molemmilla uudet ja hyvät suhteet, mitä niitä pilaamaan.

Lauantainen keskustelu keskeytyi niin pahasti että toivon että saataisiin käytyä se loppuun mahdollisimman pian. Meidän välimatka vaan on jokunen sata kilometriä että mitenhän senkin hoitaisi. Laitoin viestin että jos jatkettais keskustelua joskus ja loppu on hänen päätettävissä että missä ja milloin.

Nyt on ihan outo tunne, kaipaus.